Possu pala palalta
Erikoiset osat
Moni ihastuu keitettyyn kieleen kerran maistettuaan – niin pehmeää ja suussa sulavaa se on. Vähärasvainen, keitetty kieli onkin ollut ennen vanhaan juhlaruokaa sekä hyvän makunsa että harvinaisuutensa vuoksi. Naudan kieli on yleisimmin käytetty kieliruoan raaka-aine, mutta myös porsaan kieli on kokeilemisen arvoinen lihapala.
Sian kielelle paras kypsennystapa on keittäminen. Perunapataa ei kuitenkaan kannata laittaa tulelle heti kielen kypsennystä aloitellessa – kieli vaatii kypsyäkseen aikaa noin kaksi tuntia. Kypsennetyn kielen valkoista väriä ei kannata pelästyä, sillä nahan poistamisen jälkeen lopputuloksena on todellista herkkua. Kielen nahka irtoaa parhaiten, kun sen nylkee kärjestä tyveen päin.
Kielet tarjotaan joko lämpiminä kokonaisina tai kylminä lihaleikkeleinä. Mikäli ne tarjotaan kylminä, kielten annetaan ensin jäähtyä keitinliemessä. Kielet voi leikata kylminä ohuiksi viipaleiksi ja ripotella suolaa niiden päälle. Kieli kannattaa leikata viipaleiksi tyvestä kärkeen päin.
Sian maksan tunnetuin käyttökohde on maksalaatikko – koululounaan ja joulupöydän ikiklassikko. Sian sydämestä, maksasta ja munuaisista taas voi valmistaa perinteistä tappaiskeittoa, jota tavattiin keittää ennen vanhaan heti eläimen teurastuksen jälkeen. Tappaiskeittoa kannattaa keittää kerralla iso satsi, sillä sen maku vain paranee lämmitettäessä. Maksa ja munuaiset ovat kevyttä syötävää, sillä niissä on rasvaa vain pari, kolme prosenttia.
Sian sorkkia on käytetty perinteisesti hernerokkaan, mutta ne ovat kadonneet useimpien ruokakauppojen valikoimista vähäisen käytön vuoksi. Sorkat keitetään kokonaisina, minkä jälkeen liha riivitään irti luusta.
Reseptit: